21/7

Tämä viikko alkoi alakuloisissa merkeissä. Tunsin oloni tylsistyneeksi, riittämättömäksi, ruoskin itseäni kun en ole saanut muka tarpeeksi aikaan (mitä se ikinä tarkoittaakaan), tuskailin rahattomuuttani samalla kun istuin yksin kotona katsellen fb:stä ystävieni lomakuvia. Olen alkanut kyllästyä jatkuvaan köyhyyteeni siinä määrin että olen hakenut kouralliseen avoimia oman alani paikkoja ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Ajoittain ajattelen että kaikki kaunis ja hieno tapahtuu kaikille muille, mutta tietysti tajuan että se ei pidä paikkaansa: alavireiset aivoni vain yrittävät kertoa minulle asioita jotka eivät perustu todellisuuteen. Alakulo ja pitkästä aikaa vaivaavat iskiaskivut aiheuttavat keskittymisvaikeuksia, mikä aiheuttaa turhautumista. Siihen auttavat ystävien kanssa keskustelu, pitkät kävelylenkit, ihmisten ilmoilla käyminen, asioiden auki kirjoittaminen, lempeys itseä kohtaan: vaikka en saakaan juuri nyt tehtyä niin paljoa kuin haluaisin, pienetkin asiat ja teot vievät eteenpäin. Muistiinpanojen teko, asioiden listaaminen, suunnittelu, lyhyiden pätkien lueskelu, pitkät yöunet. Pienellä budjetilla eläminen pakottaa myös syömään terveellisesti ja järkevästi. Ja välillä voi vain olla, kuunnella musiikkia ja tuulettimen hurinaa, ja muistaa että on ihan ok jos kaikki ei ole välillä ok. Hengitellä syvään jonkun aikaa, ja sen jälkeen jatkaa hommia, esimerkiksi ikuista pyykinpesua. Keskiviikkona olin kävelyllä ja kutsuin itseni ex tempore ystävieni luo kylään. Heidän tyttärensä täytti tällä viikolla vuoden, ja sujahdin taas sujuvasti sedän rooliin, hengailin pienen iloisen ihmisen kanssa samalla kun muu porukka grillasi ja kattoi pöytää ulos. Kaksi koiraa hökälehti ympäri pihaa ja pikkutyttö konttasi nauraen niiden perässä. Välillä noukin hänet syliini kukkapenkkiä tonkimasta tai jos käsineinä olleet sukat sattuivat tippumaan matkan varrelle. Kaikki tämä oli äärimmäisen tervetullutta ja auttoi minut irtautumaan omasta maailmastani. Tänään kävelin kuuden ja puolen kilometrin lenkin jonka varrella kävin tutustumassa kajakkien vuokrahintoihin, löysin yhden grillipaikan joen rannalta ja kahlasin vesisateessa hiekkarannalla. Kaikki on hyvin. Rahattomuuskin päättyy taas viimeistään ensi viikolla.

17/07

And indeed there will be time
For the yellow smoke that slides along the street,
Rubbing its back upon the window-panes;
There will be time, there will be time
To prepare a face to meet the faces that you meet;
There will be time to murder and create,
And time for all the works and days of hands
That lift and drop a question on your plate;
Time for you and time for me,
And time yet for a hundred indecisions,
And for a hundred visions and revisions,
Before the taking of a toast and tea.

T. S. Eliot – The Love Song of J. Alfred Prufrock, viides säkeistö.

Kirjoja part XII

Viimeksi luettuja: Ian McEvanin Sovitus, Timo K. Mukan Ja kesän heinä kuolee, Keay Davidsonin Carl Sagan: A Life -elämäkerta, Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia, Charles Bukowskin haastattelukokoelma Auringonvalo, tässä olen, uudelleen luetut Philip K. Dickin On aika sijoiltaan ja Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi, Neil Hardwickin Paluu Timbuktuun, Guy De Maupassantin Ihmissydän, Knut Hamsunin Nälkä, Hanif Kureishin Gabrielin lahja, Douglas Couplandin JPod, Kjell Westön Missä kuljimme kerran & Kangastus 38, Petri Tammisen Meriromaani, David Flusfederin Lahja, Marco Kososen Rock’n’roll Suicide Bar, Robert McCammonin (toim.) Kauhujen kirja 5, uudelleen luettu Banana Yoshimoton Kitchen, Joni Skiftesvikin novellikokoelma Suolamänty, uudelleen luettu Antoine de Saint-Exupéryn tuplanide Siipien sankarit Yölento, uudelleen luettu David Benioffin Varkaiden kaupunki, Pentti Arjopalon Lyyran kirnu, Gabriel García Márquezin Rakkaudesta ja muista riivaajista.

Lukemista odottavat ainakin Jostein Gaarderin Sofian maailma, Aleksandr Solženitsynin omaelämäkerta Puskipa vasikka tammeen, Kerstin Ekmanin Tapahtui veden äärellä, Johan Bargumin Pimeä huone, Maaret Kallion Lujasti lempeä, ja luultavasti ainakin pari muuta.

Kirjahyllyssäkin on viimein jopa tilaa ja pöydillä ja lattioilla ei ole enää tornimaisia kirjakasoja: löysin pitkän etsimisen jälkeen tori.fi:stä kaksi olohuoneeseeni sopivaa kapeaa hyllyä.

Aiemmin: I, II, II revisited, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X & XI.

Arkistosta: Kuinka totta

Kirjoitettu alun perin 14. maaliskuuta 2010

TV and movies have fucked us all up, have us all expecting these Big Huge Romances and Significant Connections. Real life ain’t like that – connections between people cook up slower and sweeter than anything in movies. People are amazing and fascinating and sure to do whatever they please, no matter what you hope they do. So enjoy their warmth and company and light within them and don’t try to douse that light by holding them to a script you’ve got in mind for them. Be grateful for those you connect with and don’t despair at those you don’t – no one connects with everyone.

MeFi