26/08

IMG_3547-1000px

IMG_3573-1000px

Kaiken maailmassa voi jakaa helposti kahteen kategoriaan: asioihin jotka ovat ABBAa ja asioihin jotka eivät ole ABBAa. Viikonlopun tienoilla herään joka aamu siihen kun Sari kiroilee tietokoneelleen ja hakkaa näppäimiä raivoisasti. Siis jos en herää kaduilta kaikuviin asfalttikoneiden, autojen tai mopojen ääniin. Minulle kerrotaan että luen taas liikaa ja että seksiä on taas ehdottomasti liian vähän. Kopioin päiväkirjamerkintäni uuteen luonnoskirjaan. Olen ollut puoli vuotta reilun kuukauden jäljessä. Muualla ollessani käteni kipeytyi niin, että en pystynyt kirjoittamaan käsin. Joten kirjoitin päiväkirjamerkinnät ylös tietokoneelle ja kopioin ne myöhemmin kansien väliin. Nyt olen ajan tasalla, eikä siihen mennytkään kuin puoli vuotta. Ihminen tarvitsee projekteja.

15/08

Harva asia piristää paremmin kuin saada vanhalta ystävältä lounaskutsu maanantaiksi, ja valiteltuasi huonoa rahatilannetta sen jälkeen vielä tekstiviesti ”Mä tarjoon”. Joten tänään kävimme muutaman ystäväni kanssa viikinkiravintolan lounaalla kuulemassa läpikulkumatkalla (Hailuoto–Mikkeli) olevan ystäväni kuulumiset. Sen jälkeen kävimme yhteisen ystävämme haudalla. 50% seurueestamme ajoi kymmenen kilometriä harhaan, vaikka hautausmaalle ei ollut kuin reilut viisi kilometriä. Odotellessamme löysimme erään reilusti yli kymmenen vuotta sitten kuolleen melkein aikuiseksi ehtineen teini-ikäisen hautakivestä sydäntäsärkevän epitafin:

En jaksa, sori.
vainottu
[lempinimi poistettu]

Eilen käsikirjoitukseni ylitti sadan liuskan rajan, ja vaikuttaa siltä että tekstiä tulee lisää mukavalla tahdilla, muutama liuska päivässä. Toivon pystyväni pitämään tämän saman tahdin, ja miksi en pystyisi: näinä päivinä kirjoitan tarinan ensimmäisen osan viimeisiä sivuja, ja sävelet ovat ns. selvät ainakin vielä 30–50 sivua eteenpäin. Tänään liuskoja on 102, sanoja vähän vajaat 26700 (fonttikoko 12, riviväli 1.5, vasen marginaali 4 cm). Kirjoitin tänään myös kevytyrityksemme nimissä ensimmäisen pyydetyn tarjouksen, kyllä siinäkin meinasivat pitkästä aikaa kädet vähän hiota vaikka kovin suurista työmääristä tai summista ei olekaan kyse.

Kaikki tämä aktivoi tekemään enemmän, paremmin, tai ainakin pitämään yllä tätä tahtia. Kesän kestänyt jonkinlainen hetkittäinen apatia ja energiattomuus on poissa, olen taas innostunut kirjoittamisesta ja työjutuista ja rauhallisesta arjesta. Unirytminikin on normalisoitunut välille ~24–9. Tulevasta syksystä tulee hyvä, tunnen sen.

14/08

IMG_3529-1000px

Tämä viikko on ollut rauhallinen, palkitseva ja sopivasti työntäyteinen. Olen päässyt takaisin tavalliseen päivärytmiini, eikä sitä saa raiteiltaan edes Sarin ex tempore –visiitti. Hänen mielestään olen iloisemman ja onnellisemman näköinen kuin aiemmin. Niin kai olenkin. Kesä- ja heinäkuuta varjostanut stressi ja ahdistus meni ohi omalla painollaan, freelancetyökuviot vaikuttavat lupaavilta, kirjoittaminen sujuu ja tunnen oloni terveemmäksi kuin aikoihin. Julkistimme kevytyrityksemme, ja näyttää siltä että meillä on jo muutama asiakas. Olen lukenut paljon (Ethan Hawken Tuhkakeskiviikko, Rosa Liksomin Yhden yön pysäkki, Alice Munron Kerjäläistyttö, Ernesto Sabaton Sankareista ja haudoista [n. 200 sivua], kesken ovat myös John Fowlesin Jumalten naamiot, Mika Waltarin novellikokoelma Kuun maisema ja Keay Davidsonin Carl Sagan: A Life) ja katsonut/kuunnellut lukemisen lomassa olympialaisia (mikä ei ole Sarin mielestä aikuiselle ihmiselle sopivaa ajanvietettä, hän lähinnä pilkkaa minua mutta alistuu silti pitkämielisesti kuuntelemaan monologejani eri lajien hienouksista ja jännittävistä käänteistä) ja laadukkaita elokuvia ja sarjoja erilaisten suoratoistopalveluiden kautta.

03/08

IMG_3472

Tässä blogissa ei ole ollut juurikaan tekstiä pariin kuukauteen. Syyn näette tässä kuvassa: olen ollut – kuten tämä naapurissani sijainnut rakennus – aika lailla ”tore up from the floor up”, eli suomeksi sanottuna paskana. Stressaantuneena, ahdistuneena, peloissani, kipeänä. En koko aikaa, mutta kuitenkin sen verran että suurin osa vähänkään ylimääräisestä energiasta menee johonkin muuhun. Vietin yhden aika vaikean yön viime viikolla, tai jonkin aikaa sitten, ja kun yritin ajatella mistä nämä mustat ajatukset nyt taas tulevat, tajusin että vanhan ystäväni hautajaisista on kulunut vasta juuri ja juuri kuukausi. Tuntui käsittämättömältä tajuta se. Aika on kulkenut hirvittävän nopeasti. Ja toisaalta se on tuntunut hyvin pitkältä.

En ole voinut viettää tarpeeksi omaa aikaani, päivän pari sieltä täältä. Se ei riitä. Sekin on stressannut, tuntuu että aika valuu sormieni lävitse enkä voi sille mitään. Juuri nyt edessäni on kesä- ja heinäkuun kalenteri. Siinä ei ole ainuttakaan ei-rikkonaista viikkoa. Aina on ollut jotain. Käsi kipuilee taas, kroppa huutaa välillä joka paikasta, onneksi tämä kuukausi vaikuttaa ainakin tällä hetkellä hyvin rauhalliselta muutamaan edelliseen verrattuna. On vain pakko ottaa omaa aikaa ja toivoa että ihmiset ymmärtävät. Ja kyllä he useimmiten ymmärtävätkin. Olen ympäröinyt itseni hyvillä ihmisillä. Ja on hyviäkin asioita tapahtunut: pari viikkoa sitten jopa tunsin muutaman erillisen hetken ajan nauttivani tästä kesästä.