Arkistosta: Joshua Allen: Mix Tape for Dead Girl

Kirjoitettu alun perin 30. maaliskuuta 2010

9.
Twelve minutes of what I happen to know is snow falling in the winter of 1994. Amateur ears might mistake it for static and someone breathing too close to the microphone. She said she distrusted inclement weather that didn’t make any noise. She was unhappy, not in the mood for talking, her cheeks rubbed raw with the cold. She made that scarf herself.

Mix Tape for Dead Girl by Joshua Allen – The Morning News

19/01

Ensimmäinen kuva on otettu vuosi sitten, jälkimmäinen puoli vuotta myöhemmin. Ei täysin päivälleen mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin.

Puuskainen myrskytuuli ja liukas kävelykeli ei haittaa sisätöitä tekevää arki-ihmistä. Eilinen pitkä kävelylenkki teki hyvää mielenterveydelle ja sallii sen, että tänään en liiku. Teen tyytyväisenä töitä ja kotihommia, soitan verotoimistoon, kirjoitan maileja sinne tänne, vaihdan päivittäiset kuulumiset lähimpien ystävieni kanssa. Löysin kirpparilta Lin Jutangin Maallisen onnin, joka jäi kesken Muualla – juuri tuon yläkuvan maisemissa. Runoilija ja taiteilija Keijo Nevaranta kiteyttää kirjan viehätyksen hyvin:

Hän kirjoittaa elämästä nauttimisen taidosta, johon kuuluvat muun muassa vuoteessa loikominen, tuolissa istuminen, keskusteleminen, teenjuonti ja ystävyys sekä oikeus tupakointiin ja viinistä nauttimiseen.

04/01

En tiedä onko rikkonainen unirytmini – joka on jo muuttumassa normaalimmaksi – muuttanut aivojeni rakennetta vai johtuuko kaikki yleisestä pysähtyneisyyden ja tammikuisen talvihorroksen mukanaan tuomasta luovasta joutilaisuudesta (verrattuna joulukuun stresseihin, rientoihin ja pakollisiin juttuihin), mutta olen tuntenut itseni viime vuorokausina erittäin inspiroituneeksi. Olen maannut pätkittäisten unieni välissä keskellä yötä läppärin kanssa sängyssä ja kirjoittanut hurmoksessa listoja erilaisista asioista (joo määhän teen SketchUpilla 3D-mallin mun lapsuudenkodin kotipihasta!), suunnitellut maalaussarjoja ja taidenäyttelyitä, keksinyt ratkaisuja käsikirjoituksen maailmaan, pyöritellyt sitä mielessäni muutenkin (joo määhän teen SketchUpilla 3D-mallin siitä huoltoasemasta!), budjetoinut asioita, tehnyt ostoslistoja ja unelmoinut tuhannesta eri asiasta ja ollut muutenkin erikoisen onnellisella ja energisellä tuulella. Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka hieno työkalu – nimenomaan työkalu – itselle sopiva ja rakas kannettava voikin olla. ThinkPad 4EVER.

Lenovo, Museum of ThinkPad Print Ads, 1992-2012

01/01

Donald Higgins, The New Yorker -lehden kansi, 29.12.1962 via this isn’t happiness

En juhlinut uutta vuotta mitenkään muuten kuin seisomalla parvekkeellani lämmin kirjolohikeittokuppi kädessäni, katsellen ja kuunnellen värejä, rätinää ja pauketta. Sain taas hetkeksi tarpeekseni ihmiskontakteista joulun tienoilla, siksi streittailin eilisen yksin kotonani. Ravintolasyöminkejä, leffassa käyntejä, punaviiniä, hautausmaareissuja, jatkoja, joulusaunomisia ja -ruokailuja, Lumiukko, yöpaikan tarjoamisia matkamiehille ja koirilleen, vanhojen ystävien halauksia kantapaikassa, lisää punaviiniä, Die Hard, fb-keskusteluja, Gilmoren tyttöjä, taksiajeluita, torkkumista. Mitä vielä? Kuten aina tähän aikaan vuodesta, unirytmini on aivan mitä sattuu, mutta tärkeintä kai on saada tarpeeksi unta, ei väliä mihin aikaan vuorokaudesta – koska käytännössä silläkään, mikä päivä on, ei ole juuri väliä – ja se kyllä onnistuu. Hienoa vuotta 2017 kaikille!

Arkistosta: Värivalot part II

Kirjoitettu alun perin 14. tammikuuta 2013

Goethe’s final words: ”More light.” Ever since we crawled out of that primordial slime, that’s been our unifying cry, ”More light.” Sunlight. Torchlight. Candlelight. Neon, incandescent lights that banish the darkness from our caves to illuminate our road, the insides of our refrigerators. Big floods for the night games at Soldier’s Field. Little tiny flashlights for those books we read under the covers when we’re supposed to be asleep. Light is more than watts and footcandles. Light is metaphor… Thy word is a lamp unto my feet… Rage rage against the dying of the light… Lead, kindly light, amid the circling gloom, lead thou me on; The night is dark, and I am far from home; Lead thou me on. Arise, shine, for thy light has come. …Light is knowledge, light is life, light is light.

Tämä on omistettu sinulle, joka kaipaat valoa tällä hetkellä. Pimeys on vallannut maailman, mutta kaiken senkin keskellä täytyy silti olla (ja onkin) valoa. Jos ei tänään, huomenna. Mitä voimme tehdä muuta kuin luoda oman valomme, odottaa sitä päivää kun valo viimeinkin tulee pyytämättä, silloin emme enää voi muistaa kuinka pimeää oli.

part I