Tämä tapahtui itse asiassa jo kuukausi sitten. Tiedättehän kuinka Facebook on jatkuvasti livetestailuympäristönä Facebookin insinööreille ja koodareille? Mikä tarkoittaa sitä, että usein Facebookissa testaillaan uusia toimintoja, ominaisuuksia ja juttuja, jotka saattavat päätyä käyttöön (ehkä vasta kuukausien päästä) tai sitten eivät. Yksi tällainen ominaisuus on ilmeisesti automaattinen kasvojentunnistus käyttäjän omista kuvakansioista, josta Facebookin product manager, Sam Odio, bloggasi jo heinäkuun alussa.
Ruudunkaappauksessa yksityiskohta eräästä maalauksestani. (Mikäli kiinnostaa, täällä maalaus kokonaisuudessaan (4500 x 2933px).)
[ kommentoi ] ( 3 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Keskustelin tänään erään ystäväni kanssa; eilen kuulemma tuli Teemalta dokkari, jonka muistan nähneeni joskus aiemmin: se kertoo mainonnan vaikutuksesta erääseen dokumentintekijään, ja suuremmassa mittakaavassa länsimaisiin naisiin/tyttöihin. Kuinka kulttuurimme on täynnä täysin valheellisia mielikuvia ja kuinka näitä kuvia tyrkytetään kaikille, välittämättä siitä että niistä johtuen täysin normaalit ihmiset saavat hirveitä alemmuuskomplekseja, puhumattakaan muista ongelmista. Ja siinä sivussa jotkut rikastuvat, mutta se on jo toisen kirjoituksen aihe.
Epäreiluinta (nyt käytän täysin ystäväni sanoja) on se, että suurin osa jengistä vertaa itseään ihmeluomuksiin, ts. photoshopattuihin malleihin, pornotähtiin ja leikattuihin ääliöhoroihin, joita telkkari on nykyään pullollaan (tai näin olen kuullut), käsittämättä että näillä visuaaleilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa (okei, ehkä ne ääliöhorot ovat oikeastikin sen näköisiä, pelottava ajatus, tiedän).
Onneksi nykyään kouluissa ilmeisesti opetetaan jo melko aikaisin medialukutaitoa, vai opetetaanko? Olisi sitä meillekin pitänyt opettaa, eivät meidän(kään) ikäiset ole tälle ilmiölle mitenkään immuuneja, mutta tuntuu että tuhoisinta se on nuorille tytöille, ketkä vasta etsivät itseään, kehittyvät, miettivät, altistuvat. Osa porukasta ei edelleenkään sisäistä sitä, että esim. naistenlehdissä, leffajulisteissa, mainoksissa, tuotepakkauksissa ja internetissä olevat kuvat eivät vastaa todellisuutta, niitä on paranneltu aivan vitusti, poistettu kaikki inhimillinen (milloin olette viimeksi nähneet mainoskuvan jossa mallin iho ei ollut täydellisen sileä ja tasavärinen?) ja monen mielestä kaikki, mikä tekee ihmisestä kiinnostavan.
Joten, tytöt/naiset: älkää huolehtiko vaikka ette näyttäisi samalta kuin kaikki tämä visuaalinen saasta mitä meille pakkosyötetään, vika ei ole teissä. Vika ei todellakaan ole teissä. Oikea kauneus ja viehättävyys tulee persoonallisuudesta, mutta sekin on oikeastaan jo toisen kirjoituksen aihe.
Ja älkää ymmärtäkö väärin (otsikon "vitsi" on varastettu Kajolta): en missään nimessä ole kaiken tämän yläpuolella; miehillä on samalla lailla paineita ulkonäöstään (kaiken muun muassa) kuin naisilla. Koko maailma on vain muuttunut niin visuaalispainotteiseksi (kuinka vanhalta voi kuulostaa, voi ugh). Kyllähän aiemminkin länsimaisen pop-kulttuurin nousun myötä on ihailtu mm. filmitähtiä, mutta silloin visuaalinen kulttuuri oli paljon todempaa; naiset olivat kauniita ja miehet olivat komeita, mutta kuvat olivat tosia, tai ainakin todempia kuin nykyään (vaikka kuvamanipulaatio ei sinänsä ole digiajan keksintö ja airbrushatuilla naisvartaloilla on myyty kampetta ainakin sadan vuoden ajan).
Vielä yksi juttu: porno (ja visuaaliset viestit). Suurin osa pornosta (ja uskokaa pois, olen nähnyt sitä aika paljon) on täysin todellisuudesta vieraantunutta. Internetin myötä liian helpoksi käynyt pornon kulutus tekee (nuorista) ihmisistä hulluja. Tiedän, koska olen itse kokenut saman. Tässä pari tietoiskua: ei, se ei ole liian pieni. Ei, ne eivät ole liian isot/pienet/oudot. Ei, miehen ei tarvitse pystyä tulemaan kerta kerran jälkeen. Ei, nainen ei välttämättä saa orgasmia yhdynnässä samaan aikaan miehen kanssa (vaikka niinkin voi tietysti tapahtua, mutta se ei ole edellytys sille että kumpikin voi nauttia). Ei, seksin ei tarvitse olla jotain tiettyä (siinä sen hienous juuri piilee! Päättäkää itse mikä on kivaa!) eikä (mahtavan) seksin harrastamiseen vaadita tietynnäköistä kroppaa tai tietynnäköisiä ulokkeita/reikiä. Seksistä kannattaa puhua, eri kumppanit diggaavat eri asioista (miten minusta tuntuu että puhun täysin ilmiselvistä asioista?) ja kaikki, toistan kaikki on sallittua jos kumpikin pitää siitä eikä juuri se mitä mietit nyt tee sinusta homoa tai perverssiä.
Okei: nyt olen kirjoittanut seksistä muistaakseni ensimmäisen kerran. Toivottavasti se oli yhtä hyvää sinulle kuin minulle?
Valehtelin aiemmin, vielä yksi juttu, lupaan lopettaa kohta. Kaiken tämän tämän mistä nyt puhutaan, takana piilee yksi suuri juttu: länsimainen viihdeteollisuus on antanut meille kaikenlaisia ideoita, jotka ovat meidän hyvinvoinnillemme vahingollisia ja me olemme nielleet sen kaiken ja tehneet näistä ideoista itsellemme periaatteita ja tavoiteltavia toimintamalleja. Esimerkki: romanttisen rakkauden käsitys; ihmisillä on mielikuva miten heidän (rakkaus)elämänsä pitäisi mennä, ja jos kaikki ei mene juuri niin, he ahdistuvat ja alkavat etsiä vikoja sieltä missä niitä ei välttämättä ole olemassakaan, koska heidän käsityksensä rakkaudesta on tosiasiassa valetta, joka on keksitty myymään elokuvia/kirjoja/suklaata/viinaksia/autoja/vittu kukkia.
Joten: tehkää omat arvonne, älkää nielkö kaikkea (vaikka jotkut pitävät siitäkin..), älkää olko kusetuksen uhreja vaan sanokaa ääneen jos huomaatte että toi ei nyt kyl ajattele omilla aivoillaan. Tämä valheellisen mainonnan ylivalta ei kaadu ikinä jos ihmiset eivät kyseenalaista sitä. Ja rakastakaa itseänne ja toisianne, olette hyviä juuri sellaisina kuin olette.
[ 8 kommenttia ] ( 86 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
;)
mustavalkovalokuva, 2005
[ kommentoi ] ( 5 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Onko parempaa tapaa rauhoittaa mieltään viimeisen lomapäivän iltana kuin katsella valokuvia Anchoragesta, Alaskasta 70-luvulta? Tuskin.
[ kommentoi ] ( 4 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Unohdin lempi-neulepaitani erään tyypin autoon noin neljä vuotta sitten. Hän oli Torniossa keikalla järjestämässäni Kitaraillassa. Nykyään hänellä on myös mielenkiintoinen tumblr fotoblogi, can't hide forever. Ja se paita on vieläkin saamatta, perkele.
[ kommentoi ] ( 9 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Michael Crowen tumblrista
Istun parvekkeella ja odotan myrskyn saapumista. Harmaa taivas tiputtaa vettä, puuskainen tuuli nakkelee sitä parvekelaseja vasten, jossain kaukana soi sireeni. Tämän pitäisi olla kesän pahin ukkosmyrsky. Kissa makaa vielä rauhallisena filtin päällä. Vielä ei jyrise. Ukkostutka näyttää salamoinnin lähestyvän suoraan etelästä.
Eilenkin salamoi ja jyrisi komeasti muutamaankin otteeseen, ja vettä satoi välillä rankasti. Istuin ystäväni kanssa kävelykadun varrella sijaitsevan ravintolan terassilla ja katsoimme kuinka vesimassat kulkivat katua pitkin merenrantaa kohti. Ihmiset katosivat kadulta heti sateen alettua, ja palasivat yhtä nopeasti. Tuuli on tervetullutta. Yöt ovat nihkeitä vaikka asuntoon saakin läpivedon; kuuma ja kostea ilma ei liiku sanottavasti. Kuumuudesta huolimatta tanssimme eilen itsemme hikeen monta monta kertaa. Kunnon tanssimisesta tulee aina mieleen se runonpätkä jossa kehotetaan rakastamaan kuin sinua ei olisi ikinä sattunut ja tanssimaan kuin kukaan ei näkisi.
Nyt jo jyrisee. Katson nopeasti liikkuvia pilvimassoja. Kissa nukkuu; herää luultavasti viimeistään kun sade alkaa ropista taas parvekelaseihin. Kaivan kirjahyllystä jonkun sadepäivän kirjan, kuuntelen hiljaa musiikkia ja seuraan myrskyn etenemistä. Kyllä me tästä selviämme.
[ kommentoi ] ( 6 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Maanantai, heinäkuun 18.
--- Kotiin palatessani huomaan, että Peitsamo on tullut juhlistamaan levynsä kauppoihin saapumista. Hän on jo juonut puolet vodkapullosta, ja toinen puoli on hyvällä alulla.
Seuraan hänen mesoamistaan. Hilpeänä hän huutelee iskulauseita, kehuu viinan erinomaista makua, äityy jopa polttamaan yhden Dunhill-savukkeen.
Innoissaan hän kaataa tuolin, josta katkeaa selkänojan pinna. Ylös hän ei enää kykene, siispä hän jatkaa ilonpitoaan lattialla maaten. Hän kehuu Jonathan Richmanin, Veltto Virtasen ja Juice Leskisen maailman parhaiksi ihmisiksi, eikä toki halvenna omaa arvoaankaan. Tarjaa ja minua hän ilmoittaa rakastavansa, koska olemme hänelle ystävällisiä.
Hänelle tulee hätä. Jotenkin hänen onnistuu päästä toilettiin saakka, mutta sitten kuuluu karmea rysäys. Menen katsomaan. Hän on kaatunut kylpyammeeseen, jonka pohjalta hän nyt jatkaa maailman parantamista. Pahaksi onneksi kylpyammeessa on ämpäri täynnä likoavia vauvanvaatteita. Peitsamo on jotakuinkin likomärkä, kun kampean hänet ylös ammeesta. Hän vain hihittelee. Riisun hänen housunsa ja ripustan ne kuivumaan. Eteisen lattialla Peitsamo yrittää ottaa horjuvia askeleita, mutta jalat eivät pidä. Tuon hänelle olohuoneeseen patjan ja kehotan häntä ryömimään sille. Hän ryömii kun hieman tuen.
Alan valmistaa ruokaa. Peitsamo huutelee ihailevia kommentteja Tarjalle ja minulle. Sitten hän oksentaa.
Sitten hän ei tee enää mitään muuta kuin nukkuu.
Paitsi kahdeksalta, silloin hän nimittäin herää. Hänellä tuntuu olevan kiire kotiin. Hilpeästi hän kiskoo tennarit jalkaansa ja hoipertelee ovelle. Nappaan hänet kiinni ja kysyn, onko hän todella lähdössä liikkeelle housuitta. Ei sentään. Hän kiskoo tennarit jalastaan nauhoja päästämättä ja änkeää puolimärät farkut päälleen. Hän tiedustelee aiheuttamiaan vahinkoja. Selitämme, että vain maton pesu tullaan laskuttamaan. Hän kiittää, tunnustaa taas rakkautensa meitä kohtaan ja häipyy Nokian suuntaan.
Kuka murhasi rock'n'roll tähden?, Juice Leskinen, Soundi-kirjat 1978
[ kommentoi ] ( 27 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Luen taas Siri Hustvedtia (The Enchantment of Lily Dahl). Pokkarin kannessa on kuva ilmeisesti päähenkilöstä, puolikas mustavalkoinen potretti, nenänvarresta solisluuhun, mustavalkoinen muuten paitsi huulet ovat kirkkaanpunaiset (kuinka muutenkaan), ja siksi tämä kaikki minua häiritsee, että en muista että kertaakaan kustantamon markkinointiosaston ja minun mielikuvani esimerkiksi juuri kirjan päähenkilöstä kohtaisivat. Tästä aiheutuu turhaa päänsisäistä konfliktia, jos siis tapanasi on katsoa lukemasi kirjan kantta. Useasti ei ole, joskus on, ja useasti en edes muista kirjan nimeä jota sillä hetkellä luen. Samaan kategoriaan kuuluvat kirjat, joiden kansikuvituksessa on käytetty elokuva-adaptaation mainoskuvitusta. Silkkaa pahuutta ja vääryyttä on ihmiselämä täynnä. Mutta kuinka vaikeaa on keksiä jotain muuta kansikuvitusta, vähemmän kliseistä? Niin, aika on rahaa, tiedän. Mutta tässä eräs todella onnistunut:
[ 3 kommenttia ] ( 77 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Satunnaista luettavaa:
